Weimarinseisoja on pääasiallisesti oman perheen koira, sitä ei välttämättä vieraat ihmiset juurikaan jaksa kiinnostaa. Oman perheen tekemiset sitten senkin edestä, ne haluavat olla aina ja kaikkialla mukana missä perhekkin.  Kaikki omat weimarini ovat olleet poikkeuksia, ne ovat osanneet aina ottaa ilmaiset rapsutukset vastaan sieltä mistä ne suinkin vain on saatavilla. Luulen että syy tähän on siinä kuinka paljon koirineni kierrän näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa. Ne ovat niin tottuneet vieraiden käsittelyyn, että viihtyvät siinä loistavasti.

 

Weimarilla on vaihtelevasti vahtiviettiä. Osalla sitä on niin ettei vieraat taatusti tyhjään autoon mene koiran siellä ollessa, osalla se on huomattavasti hillitympi. Itselläni on ollut näitä kaikkia ja siltä väliltä. Samoin on metsästysvietin kanssa. Osalla se on todella korkea luontaisesti, osalla sitä joutuu vähän herättelemään, mutta kaikilta sitä jossain määrin löytyy. Omistajasta on sitten kiinni kuinka saa koiransa pelaamaan, varmaa on kuitenkin se että sohvalla siitä ei metsästäjää tule. Muutenkin seisojan kouluttaminen oikein toimivaksi koekoiraksi vaatii melko paljon työtä. Pelkästään se että menet metsään ja ammut kaiken mikä koiran edessä liikkuu ei riitä. Ja vaikkei koetoimintaan tähtäisikään, suosittelen silti kouluttamaan koiran oikein ennen kuin sillä alkaa metsästämään. Weimari liikkuu kuitenkin sen verran kaukana, että jos se seisomatta pölisyttelee kaiken ilmaan, ei sillä oikein hirveästi tarvitse metsästää. Perus asiat kuntoon ja vasta sitten aseen kanssa liikenteeseen on minun mielipiteeni.

 

Pääsääntöisesti weimari tulee oman lauman koirien kanssa toimeen, muttei välttämättä saman sukupuolen lauman ulkopuolisten edustajien kanssa. Tähän vaikuttaa sitten todella paljon koulutus ja pentuajan kokemukset vieraista koirista. Liikaa ei voi alleviivata sitä, että pentuajan kokemuksien on oltava positiivisia! Sama koskee myös perheen muita eläimiä. Jos perheessä on jo pentuaikana kissoja, kaneja, marsuja tmv ne yleensä saavat olla rauhassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö samalle elukalle voisi ulkona, poissa lauman reviiriltä käydä huonosti.

 

Weimarinseisoja on vahva koira niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Se tekee hyvin mielellään juuri niin kuin haluaa eikä kuvia kumartele. Omistajan on oltava määrätietoinen ja tehtävä pohjakoulutus hyvin. Nämä näyttelevät hirveän mielellään olevansa tottelevaisia, mutta todellisuudessa tekevät juuri niinkuin huvittaa jo hyvin nuorina. Hyvä koulutus= helppo ja mukava koira, sinne päin koulutus= pahimmillaan vuosien helvetti,

 

Pääsääntöisesti weimari on kohtuu terve rotu. Niillä ei ole vielä sellaisia sairauksia joka veisi järkiään kaikki alle vetskuiän monttuun, kuten monella muulla rodulla on. 14-vuotias weimari ei ole mitenkään harvinaisuus. Kuitenkin on niin, että myös weimareilla piilee uhkakuvia tulevaisuuden terveystilanteessa. Niillä on jonkin verran allergioita, vatsalaukun kiertymää ja autoimmuunisia sairauksia noin joitan mainitakseni. 

 

Weimarilla voi metsästää melkeinpä mitä vain. Vaikka se on seisoja, on kasvattejani löydetty jopa haukkumassa tuntitolkulla hirveä. Linnut, pienpedot, puput kaikki onnistuu. Myös jäljestämisessä weimari voi olla oiva apu.

 

Muita harrastuksia joita weimareillani olen tehnyt: agility, toko, vepe, vetohiihto. Näistä on kyllä melkein mihin vain sitten metsästysajan ulkopuolella. Ei välttämättä kuitenkaan ihan huipulla kilpailemiseen.

 

Nuori weimari voi olla melkoinen adhd, silloin saattuu ja tapahtuu. Koti saattaa saada kaiken näköistä uutta sisustusta ja hermot voivat olla koetuksella. Nämä tavat onneksi yleensä loivanevat vuosi vuodelta ja noin 15-vuotiaana weimari on yleensä jo melko rauhallinen ja kiva tapaus.