Metsätien kennel

Tervetuloa Metsätien kennelin kotisivuille!

Ketä me olemme

Kennelistämme

Kennelnimemme Metsätien on myönnetty vuonna 2004, mutta olemme kasvattaneet ensimmäisen pentueemme jo vuonna 1998. Tuo pentue oli karjalankarhukoiria, mutta sittemmin olemme kasvattaneet weimarinseisojia vuodesta 2005, Slovakianseisojia vuodesta 2019 ja kääpiöpinsereitä vuodesta 2013.

Kennelimme sijaitsee pohjoisessa keski-suomessa, Pihtiputaalla. Olemme koiria monipuolisesti harrastava perhe, päälajina metsästys. Meillä on sekä ajokoiria, karhukoiria, että seisojia. Laajan metsästävän suvun ansiosta pystymme pitämään isompaakin laumaa ja silti kaikki pääsevät riittävästi metsälle. Kääpiöpinserit tulivat meille aikanaan lasten lemmikeiksi, niiden kanssa olemme kiertäneet menestyksekkäästi näyttelyitä, kisanneet agilityssä ja jäljestämisenkin ne taitavat.
Koirat ovat meille elämäntapa ja moni asia perheessämme onkin järjestetty koirien ehdoilla. Mm. perheen yhteiset lomamatkat vievät yleensä lappiin mökille riekkojen kiusaksi.
 Vaikka kenneltoimintaa harrastammekin, koirat tulevat meille aina ensisijaisesti lemmikeiksi. Meillä ei pidetä takaovea auki vaan kun uuden koiran otamme se tulee perheenjäseneksemme ja asuu meillä koko elämänsä riippumatta siitä onko siitä jalostuskäyttöön. Tämän vuoksi meillä on useita yhteisomistuksessa- ja sijoituksessa olevia koiria, jalostukseen käytämme vain ne joilla uskomme olevan rodulle jotain annettavaa.
Koiraharrastuksemme alkoi 90-luvun alussa, kun sukulaisemme pyysivät meitä spanielimme kanssa mukaan koiranäyttelyihin. Jokusen vuoden kierrettyämme törmäsin agilityyn, jossa kisasinkin sitten vuosikausia. Myös tokossa ja mejässä olen startannut useammalla koiralla. Näyttelyt ja erilaiset metsästyskokeet ovat nykyään vahvimmin läsnä harrastuksessamme.

Kasvattamamme rodut

Weimarinseisojat
THE ONLY THING YOU CAN’T DO WITH YOUR WEIMARANER IS NOTHING!
 

Ensimmäinen weimarinseisoja meille tuli vuonna 2001, kun etsin koiraa jolla voisi harrastaa melkein mitä tahansa, se olisi pitkälle ihmiselle riittävän iso, lyhyt karvainen ja sillä voisi metsästää. Meillä oli ollut aiemmin englanninspringerspanieleita tähän tarkoitukseen, mutta trimmaaminen ei parturi-kampaajaa jaksanut enää töiden jälkeen innostaa. Vasta viimeinen ratkaisuun vaikuttava päätös oli koiran ulkonäkö. Jouduin odottelemaan pentue melko kauan, koska tiesin mitä halusin. Sama tilanne on pentujen kanssa edelleen, niitä ei ole jatkuvasti tarjolla.

 
 
Kk slovakianseisoja

Ensimmäin karkeakarvainen slovakianseisoja meille tuli vuonna 2014 neljän vuoden odottelun jälkeen. Rotu on edelleen harvinainen maailmanlaajuisestikkin. Suomessa noin 14 yksilöä (vuonna 2020). Aktiivisesti hienoa työtä tekeviä kasvattajia on kuitenkin syttynyt sinne tänne, joten toivotaan että slovakitkin löytävät oman paikkansa seisoja ihmisten sydämissä.

 

Kääpiöpinserit

Ensimmäinen kääpiöpinseri meille tuli vuonna 2010 lasten kaveriksi ja emännän agilitykoiraksi. Halusin pienemmän koiran jota lapsetkin pystyivät turvallisesti taluttelemaan. Lupasin kyllä kasvattajalle käyttää koiraa myös näyttelyissä jos siitä siihen näyttäisi olevan. Ja olihan siitä! Mihin kaikkiin huikeisiin reissuihin tuon pienen pippurin kanssa olemmekaan vuosien saatossa päässeet ja ihaniin ihmisiin tutustuneet. Rodun ihmisiin ja koiriin enemmän sisälle päästyäni huomasin ajautuneeni kasvattamaan myös kääpiöitä. Näitä pentuja meille kuitenkin harvemmin siunaantuu keskittyessäni enemmän seisojiin.

 

Koirat ovat meille elämäntapa ja moni asia perheessämme onkin järjestetty koirien ehdoilla.